Taas tämmöinen ajatuksen jako.

Eli aloitamampa radikalisti että usko Jeesukseen ei muuta sun elämmää. Vain suhde Jeesukseen muuttaa. Sain täälläisen väitösksen päähäni kun mietin omaa elämääni. Jos vain uskon että Jeesus on mutta en elä joka päivä hänen kansaan  en muutu tippaakaa. Mutta  jos vietän aikaa hänen kanssaan ja hänen läheisyydessään muutun päiväpäivältä hänen kaltaisekseen. Niinkuin sanonta sanoo seura tekee kaltaisekseen. 

Olen itse paljonkin parannuksen tarpeessa tämän suhteen, vaikka teenkin "hengellistä" työtä tarvitsen silti erityistä aikaa minun ja Jeesuksen kanssa. Opiskelen Johanneksen evankeliumia ja mikä siinä minua eniten on puhuttanut on Jeesuksen suhde Isään. Minä olen hänessä ja hän on minusssa näin lyhyesti kityeytettynä. Tahtoisin joka päivä sanoa että minä olen Jeesuksessa ja Hän minussa. Valitrettavasti joksu huomaan kiirehtäväni töihin lyhyt rukous huulillani että saiisn kaiken taas tänään tehtyä. Pian huomaan kokevani olevani tyhjä kaiken antanut kun  Jeesuksen taho on antaa elämä ja yltäkylläisyys. Huomaan että jos otan aikaa Hänen kansaan päivän työt ovat helpompia ja minulla on ilo niitä tehdessä. Saan uuta voimaa kun saan kokopäivän omistaa Hänelle. Hän antaa viisutta arkisin tilanteisiin jossa itse en tiedä mitä tehdä.

Juu eipä muuta mutta eläkäämme siinä suhteessa.