Viimeinen puolivuotta on ollut elämäni vaikeinta aikaa. miksi sitä en voi täysin näin julkisesti kertoa,mutta minua on satutettu syvästi.Mutta katkeruuden sijaan valitsin anteeksi annon tien, Silti kipu ja turhautuminen on ollut osani pitkään.

Välillä meinasin menettää luottamuksen jopa Jumalaan koska en voinut ymmärtää, MIKSI? Onneksi Jumala myös auttoi minua; sain apua ja sielunhoidollista tukea jota ilman en olisi selvinnyt. Sielun hoidossa tuli esille myös haavoja menneisyydestä jotka luulin olevan jo hoidettu. 

Tänä keväänä juuri kun kaikki näytti valkenevan uusi isku tuli ja se sattui yhtä kovaa kuin aiemmin,minun oli vaikeaa nähdä mitään hyvää tai uskoa ja luottaa tulevaisuuten. Kaiken tämän keskellä olen yrittänyt elää mahdollismman normaalisti  Olwn tuntenut itseni usein yksinäiseksi kipuni kanssa jota en voi muille jakaa ja joka on pitänyt osittain salata, Silti voin sanoa että Jeesus on kokoajan kulkenut rinnallani tukien kantaen.

Viime kuukauden ajan olen yrittänyt luottaa ettei minua enää satuteta ja se on ollut vaikeaa. Jumala on kuitenkin jatkuvasti rohkaissut ja puhunut että hänellä on hyvä suunitelma minulle. Ja tänään tajusin nyt, nyt se on ohi se vaikea aika. Voin vain kiittää ja ihailla jumalan hyvyyttä ja uskollisuutta tässä asiassa. Hän on se johon voin luottaa ja turvata, hän vie läpi vaikeidekin asioiden.